Ihmisoikeudet etusijalle - parlamentti hyväksyi tärkeän mietinnön vammaisten oikeuksista

Pysäyttävä hetki. Parlamentin täysistunto käsitteli vammaisoikeuksien mietintöä, jota olen ollut mukana valmistelemassa. Pääneuvottelija aloitti puheenvuoronsa viittomakielellä. Pian puheenjohtaja keskeytti hänet, sillä täysistuntoja ei käännetä viittomakielelle.

Tämä ja monet vammaisten aktivistien ja meppien esiintuomat kokemukset osoittavat, että ihmisoikeuksien toteutumiseen on vielä pitkä matka Euroopassa, ja sen parlamentissa. Liian monet tilat ja käytännöt ovat yhä esteellisiä. Kuinka voidaan edes keskustella vammaisten ihmisten oikeuksista, kun vammaisia poliitikkoja ja yhteiskunnallisia vaikuttajia ei käytännössä kuunnella?

Vammaiset ovat maailman suurin vähemmistö, joihin lukeutuu EU:ssa 87 miljoonaa ihmistä. Surullinen totuus on, että EU ei ole pystynyt turvaamaan vammaisten henkilöiden perusoikeuksia YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisesti. Monet yhteiskuntamme perustekijät ovat edelleen vammaisten ulottumattomissa, kuten oikeus asumiseen, koulutukseen, terveydenhoitoon, juridiseen itsemäärämisoikeuteen, vapaaseen liikkumiseen, kulttuuriin, urheiluun ja poliittiseen osallistumiseen.

Asian tärkeydestä huolimatta lähes kaikki laitaoikeiston mepit salissa päättivät käyttää puheaikansa kritisoidakseen raporttia “liiallisesta identiteettipolitiikasta”, koska siinä huomioidaan, miten erilaiset syrjinnän muodot kasautuvat ihmisille. Minun on vaikeaa ymmärtää tätä. Ei ole kyse mistään ”identiteetistä” vaan siitä, saavatko ihmiset välttämättömät terveyspalvelut, elää ilman syrjintää ja vaikuttaa asioihin.

Kun olin mukana neuvottelemassa vetoomusvaliokunnan kantoja kyseiseen mietintöön, minulle oli ehdottoman tärkeää saada mukaan laaja näkökulma ja tehdä näkyväksi syrjinnän erilaiset muodot. Tilastot näyttävät, että vammaiset ihmiset elävät muita useammin köyhyydessä, jäävät ilman koulutusta, työpaikkaa tai asuntoa, ja kokevat enemmän mielenterveysongelmia. Vammaiset naiset ovat moninkertaisessa riskissä joutua sukupuolittuneen ja seksuaalisen väkivallan uhreiksi. Tein näistä asioista lisäysehdotuksia ja on hienoa, että ne näkyvät lopullisessa tekstissä. 

Tämä mietintö ja monet käytännön ongelmat osoittavat, kuinka kaukana Eurooppa on monista omista sitoumuksistaan. Ilman tekoja kauneimmatkin lupaukset ovat vain paperia. Kun puhumme oikeuksista, kuten osallisuudesta ja demokratiasta, niiden toteuttaminen ei voi olla vapaaehtoista, vaan oikeusvaltion perusedellytys.  

Syrjinnän loppu on tasa-arvon alku. Tasa-arvo kuuluu kaikille. Vammaisten ihmisoikeuksien täytyy toteutua, ja vammaisten ääni on kuultava.